SUKUTUTKIMUS HARRASTUKSENA

Tarkoitukseni oli koota esivanhempien taulu. Kesäisin tein tutkimuksia alkuperäisistä kirkonkirjoista, Kiuruveden, Iisalmen, Pielaveden ja Heinolan maaseurakunnan kirkkoherranvirastoissa, talvisin tutkin mikrofilmejä Kouvolan kirjastossa. Vuoteen 1980 mennessä oli kirkonkirjoista löytyvä materiaali suurelta osalta valmiina.

Vuonna 1998 jatkoin tutkimuksiani ja vein sukututkimustietoni tietokoneelle sukututkimusohjelmaan. Parin vuosikymmenen aikana oli alkanut ilmestyä sukukirjoja, joista sai jonkin verran myös tietoja vanhimmista esivanhemmista, joita ei esiintynyt kirkonkirjoissa. Seurakunnathan velvoitettiin pitämään rippi- ja historiakirjoja 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa.

Suurena apuna Heinolan puolen sukututkimuksissa oli pikkuserkkuni Eeva Karhun kirjoittamat sukukirjat. Meillähän on paljon yhteisiä esivanhempia. Samoin kiuruvetisistä suvuista on ilmestynyt sukukirjoja, joita olen käyttänyt apuna tutkimuksissani. Periaatteena on ollut, että omat, kirkonkirjoissa esiintyvät esivanhemmat, on tarkistettu rippi- ja historiakirjoista, mutta sisaruksia koskevat tiedot ovat vain osittain itse tutkittuja. Ne on suurelta osin saatu sukukirjoista.

Serkkuni Markku Pietikäinen on tutkinut Christer Johanin poika Tuomalan eli Ylisipolan esivanhemmat Rantsilan, Raahen ja Pulkkilan rippikirjoista. Samoin Markku on käynyt läpi kiuruvetisistä suvuista ilmestyneitä sukukirjoja ja etsinyt niistä vanhimmat esivanhempien tiedot.

Luulin esivanhempien tauluun tulevien tietojeni olevan valmiina syksyllä 1999, kun löysin 20 vuoden etsiskelyn jälkeen isäni isänäidin Maria Adamintyttären tiedot Mäntyharjun kirkonkirjoista. Mutta pian sen jälkeen serkkuni Markku Pietikäinen otti minuun yhteyttä ja kertoi, että hän on löytänyt Internetissä olevan HisKi-ohjelman avulla Kiuruvedellä vuonna 1780 kuolleen suutari Matti Polackin vaimon, joka oli Brita Halfbiörn Virolahdelta.

Tämän jälkeen alkoikin uusi mielenkiintoinen tutkimus. Etsin Matti Polackin ja Brita Halfbiörnin lasten syntymäajat Ristiinan kirkonkirjoista sekä heidän lastensa jälkeläistietoja Kiuruvedeltä, Pielavedeltä ja Pieksämäeltä. Samalla siirryin tutkimaan Halfbiörn-sukua, jonka oletettiin olevan virka-aatelia. Kesällä 2000 kävin Virolahden kirkkomuseossa kuvaamassa Halfbiörn-suvun vaakunakilven, jota oli kannettu Bengt Danielinpoika Halfbiörnin hautajaissaattueen edellä vuonna 1685. Olen saanut yhteyksiä muihinkin Halfbiörn-sukuun kuuluviin sukututkijoihin ja olemme vaihtaneet tietojamme. Esim. Pekka A. E. Husgafvel Kotkasta on Brita Halfbiörnin sisaren Elisabet Hafbiörnin jälkeläinen. Häneltä olen saanut lisäyksiä Husgafvel-suvun tutkimuksiini.

Sukututkimuksen laajeneminen ulkomaille

Anna Helena Wassmanin äiti oli Marie Elisabet Leslie. Hänen isänsä oli ratsumestari Alexander Leslie. Alexander Leslien isä, Jürgen Leslie, toimi porvarina Narvassa. Hän sai Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfilta vuonna 1626 Sakan kartanon läheltä Narvan kaupunkia. Jürgen Leslie oli syntynyt Aberdeenissa Skotlannissa ja oli skotlantilaista aatelissukua.

Olen ollut yhteydessä Tallinnassa asuvaan virolaiseen sukututkijaan Einar Luukkoseen. Hänen kauttaan sain tietää, että Sakan kartano on edelleen olemassa Kohtlan kunnassa, Itä-Virumaalla ja kartanoa restauroidaan. Samoin Einar Luukkosen avulla sain tietoja Tallinnan ja Tarton arkistoista tutkiessani Wassman-suvun introducointia Viron ritarihuoneeseen.

Leslie-suvun alkuosa vuodesta 1067 vuoteen 1350 on ollut mahdollista selvittää internetin avulla. Samoin olen saanut sukuun liittyvää arvokasta materiaalia USA:ssa toimivan Leslie-klaanin sukututkijalta Susanna Leslieltä. Syksyllä 2003 olin yhteydessä Skotlanissa, Aberdeenin yliopiston yhteydessä toimivaan yksikköön, joka tutkii ja kerää tietoja Pohjois-Euroopassa vuosina 1580 - 1707 vaikuttaneista skotlantilaisista henkilöistä.

Tällä hetkellä on vielä Skotlannin päässä 250 vuoden aukko Skotlannista Viroon tulleen Jürgen Leslien esivanhempien osalta.

Leslie-klaanin kantaisä Bartolomew tuli Skotlantiin vuonna 1067 yhdessä Anglo-Saksin prinssin Edgar Eathelingin, hänen äitinsä, unkarilaisen prinsessan, ja kahden sisarensa kanssa. Edgarin sisar, Margaret, avioitui silloisen Skotlannin kuninkaan Malcom III Canmoren kanssa. Bartolomewista tuli kuningatar Margareten kamaripalvelija ja Edinburghin linnan komentaja. Bartolomew avioitui vuonna 1070 kuningas Malcom III Canmoren sisaren, prinsessa Beatrixin, kanssa. Beatrixin esivanhempia, Skotlannin kuninkaita olen selvittänyt tutkimuksissani 9 sukupolvea taaksepäin kuningas Alpin Mac Eochaidiin, joka kuoli vuonna 834.

Skotlannin kuninkaita ja sukuja tutkiessani olen saanut tietoja hyödyllisistä lähteistä Ossian Mestertonilta, jonka omat juuret vievät myös Skotlantiin. Hän on perehtynyt laajalti skotlantilaisiin sukuihin.

Syksyllä 2003 sain helsinkiläiseltä sukututkijalta, Tero Tulkilta, hänen keräämänsä materiaalin Wassman- ja Leslie-suvuista Virossa sekä Leslie-suvun Balquhain-haarasta Skotlannissa. Näistä tutkimuksista selvisi, että ratsumestari Alexander Leslien vaimo oli Margareta Maydell. Margareta Maydellin vanhemmat olivat ratsumestari Tönnis Maydell ja Elisabet Dorothea von Treyden. Elisabet Dorothea von Treydenin vanhemmat olivat ratsumestari Johan von Treyden ja Elisabet von Tiesenhausen.

Margaretha Maydellin kautta löytyy paljon baltilaisia sukuja. Edellä mainittujen sukujen lisäksi esim. von Rosen, Wrangel, von Nieroth, von Hastfer jne. Itse olen ollut tutkimassa Maydell-sukua Helsingissä ritarihuoneella. Muut Baltian aatelissukuja koskevat tiedot ja heidän polveutumisensa Euroopan eri kuningashuoneista olen saanut Ossian Mestertonin tekemistä tutkimuksista.

Aloittaessani sukututkimusta vuonna 1973 tiesin, että äitini puoleiset suvut ovat vanhoja kiuruvetisiä talonpoikaissukuja ja isäni juuret ovat Heinolan maalaiskunnassa. Ne olivat samoin talonpoikaissukuja ja merkittävin näistä esi-isistä oli ratsutilallinen Aatami Hahl, jonka jälkeläinen olen kolme eri kertaa. En voinut kuvitellakaan, että suutari Matti Polackin vaimon, Brita Halfbiörnin, kautta kiuruvetiset sukujuureni menevät Ruotsiin, Skotlantiin, Baltian maihin ja sieltä ympäri Eurooppaa.

Kotisivujen sisältö

Isäni puolelta ei voida puhua tietyistä suvuista siinä mielessä kuin savolaisissa suvuissa. Hämeessähän ja yleensä Länsi-Suomessa ei ollut sukunimiä muilla kuin aatelisilla, virkamiehillä, papeilla ja käsityöläisillä. Niinpä nimet ilmoitettiin etunimi- ja patronyymi-muodossa. Olen tutkimuksissani käyttänyt sukunimenä talon nimeä, mistä henkilöt olivat kotoisin. Esim. polveudun Lippolan Perttu Tuomaanpojasta seitsemän kertaa, Hottolan Markku Heikinpojasta kolme kertaa ja Hujansalon Aatami Olavinpoika Hahlista kolme kertaa. Tästä näkee, että esivanhemmat tulevat samoista suvuista ja aviopuolisot olivat keskenään ainakin kaukaisia sukulaisia. Isän puoleisissa suvuissa Hahl-suvulla on sukunimi ja suvun alkuvaiheista olen kirjoittanut erillisen kirjoituksen.

Kiuruvetisistä suvuista olen esittänyt Hyväristen, Hyvösten, Kärkkäisten, Pietikäisten, Saastamoisten ja Erik Tenhusen jälkeläisiä sekä Johan Halfbiörnin jälkeläisiä sekä Kiuruvedeltä että muualta Suomesta. Tiedot ovat mukana vain siltä osin, mitä eri sukujen jälkeläisiä on tullut tutkimuksissani vastaan. Tarkoitus ei ole kirjoittaa näiden eri sukujen sukukirjoja ja täydellisiä polveutumisluetteloita. Mikäli esittämissäni tiedoissani löytyy virheitä, pyydän ottamaan minuun yhteyttä. Koska vain omat esivanhempani on tarkistettu alkuperäislähteistä, sukukirjoista saaduissa tiedoissa voi olla virheitä.

Samoin mukana ovat Heikki ja Liisa Pietikäisen jälkeläiset sekä Artturi Kesiön jälkeläiset.

Olen kirjoittanut erilliset kirjoitukset Skotlannin kuninkaista, Leslie-suvusta, Hahl-suvusta sekä Tenhus-suvun alkuvaiheista. Mukana on kopio Sion Tenhusen perukirjasta, josta näkee, mitä kaikkea Kiuruveden Hautajärven Juurikan talossa oli vuonna 1901. Valokuvia olen kerännyt Kesiön, Pietikäisten ja Tenhusten suvuista.

Sukututkimus on ollut tärkeä harrastus elämässäni ja aion jatkaa sitä edelleenkin. Mutta sen lisäksi harrastan esim. matkustamista ja laskettelua. Kun keväällä 2005 pääsen eläkkeelle, uskon ehtiväni paneutua kaikkiin näihin harrastuksiini vieläkin perusteellisemmin.

Kotisivujeni teknisenä toteuttajana on toiminut hyvä ystäväni Ossian Mesterton. Ilman hänen apuaan en olisi saanut tietojani julkisuuteen. Lämpimät kiitokset hänelle tästä suurenmoisesta työstä.

Mikäli tiedoissani löytyy virheitä tai tulee jotakin kysyttävää tutkimistani asioista, pyydän ottamaan yhteyttä.

Sähköpostiosoitteeni on:

hilkka.kesio-lairila @ pp.inet.fi

Kouvolassa 4. kesäkuuta 2004

Hilkka Kesiö-Lairila
Kulmakatu 7 B
45100 KOUVOLA
Puh. (05) 371 0992