HEINOLAN HAHL-SUKU
Yksi vanhimmista ja laajalle levinneistä suvuista Heinolassa ja sen naapuripitäjissä on Hahl-suku. Suvun kantaisä oli Olavi Matinpoika Hahl, joka toimi Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentin kengitysseppänä vuodesta 1678 vuoteen 1696. Aluksi kengitysseppä Olavilla ei ollut sukunimeä, ainoastaan nimi, Olavi M, joka tarkoittaa todennäköisesti Matinpoika, mutta 1680-luvulta lähtien muodostui hänen sukunimekseen Hahl.Olavi Hahlin palkkatila oli Uudenkylän hallintopitäjän (nykyisen Jaalan) Hartolan kylästä tila, jota Matti Tuomaan poika oli asunut ja viljellyt, mutta se oli jäänyt autioksi vuonna 1694. Kun Olavi Hahlin palkkatila jäi autioksi eli maksukyvyttömäksi, näyttää Olavi Hahl eronneen armeijan palveluksesta.
Hujansalon ratsutila
Vuonna 1669 Hämeen jalkaväkirykmentin kapteeniluutnantti Johan Persson osti luutnantti Niilo Rainickilta 2/3 mantaalin suuruisen Hujansalon ratsutilan, joka sijaitsi Ala-Räävelin rannalla Hujansalon kylässä, Heinolassa. Hujansalon tila varusti yhden ratsumiehen varusteineen ja hevosineen. Johan Persson lunasti 1677 – 78 luutnantti Rainickin leskeltä valtiolle verorästeistä jääneet Hujansalon eteläosan tilat, yhteensä täysi manttaali. Persson ei itse asunut Hujansalossa, vaan lampuodit viljelivät näistä kolmesta tilasta muodostunutta ratsutilaa, joka oli 1½ manttaalin suuruinen.Kun Hujansalolle myönnetyn verohelpotuksen ei katsottu riittävän ratsuvarustuksen ylläpitoon, sille annettiin oikeus kantaa lisäksi aputilan eli akumentin verot. Tällaisina mainitaan 1685 yksi tila Heinolan Härkälän kylästä, 1687 Skyttälä silloisesta Uudenkylän hallintopitäjästä, 1695 Vähä-Pessala Heinolan kirkolta sekä 1696 kaksi tilaa Uudestakylästä.
Ratsutilallinen Olavi Hahl
Kengitysseppä Olavi Hahl avioitui kapteeniluutnantti Johan Perssonin tyttären Margareta Johanintyttären kanssa ennen v. 1683. Persson-nimi oli todennäköisesti patronyymi eikä sukunimi. Asikkalan talvikäräjillä 1757 väitettiin hänen sukunimensä olleen Svala. Kapteeniluutnantti Svalan todettiin olleen Olavi Hahlin appi. (Eeva Karhu: ”Pieniä tietoja Hujansalon ratsutilan varhaisista asukkaista”, Sukuset 1991:1) Vuonna 1680 kapteeniluutnantti Johan Persson luovutti koko ratsutilan vävylleen Olavi Hahlille, joka asettui asumaan Hujansaloon ja hänestä tuli ratsutilallinen. Hujansalon ratsutilan pinta-ala oli sama kuin koko kylän pinta-ala. Tila muodostui kolmesta vanhasta tilasta, äyrimaaluku yhteensä viisi. Hujansalon peltomäärä oli n. 5 ha. Maanviljelyn hoitivat lampuodit, kuten olivat hoitaneet edellistenkin omistajien aikana.Olavi Hahlille ja Margareta Johanintyttärelle syntyi seuraavat lapset: Juho s. n. 1687, Mauno s. n. 1689, Kaarle s. n. 1690 ja Siiri s. mahdollisesti jo 1680-luvun lopulla tai viimeistään 1690-luvun alussa. Margareta Johanintytär kuoli Heinolassa n. 1693.
Olavi Hahl solmi uuden avioliiton viimeistään vuonna 1695 Margareta Blomin (1670 – 23.6.1753) kanssa. Margaretan sukunimenä käytetään myös Paulina-nimeä. Avioliitosta syntyivät seuraavat lapset: Aatami n. 1695, Eeva n. 1700, Maria ja Anna vuoden 1700 jälkeen.
Olavi Hahl kuoli vuonna 1705. Miehensä kuoleman jälkeen Margareta Blom oli ratsutilan emäntänä vuoteen 1708 ja sen jälkeen tilan toisen puoliskon haltijana yhdessä uuden miehensä verokirjuri ja Asikkalan hallintopitäjän nimismiehen Daniel Björklundin kanssa. Lampuodit viljelivät tilaa. Toista puolta hallitsivat Olavi Hahlin ensimmäisen avioliiton pojat sekä kaksi lampuotia.
Isonvihan aikana hävisivät asiakirjoista Olavi Hahlin ensimmäisen avioliiton pojat Juho ja Kaarle, jotka olivat elossa vielä vuonna 1709. Sen sijaan keskimmäinen poika Mauno on merkitty Hujansalon asukkaisiin.
Aatami Hahl (1695 – 1745)
Olavi Hahlin ja Margareta Blomin ainoa poika Aatami tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1715. Aatami Hahl ja hänen isäpuolensa Daniel Björklund tekevät vuonna 1722 sopimuksen, jonka mukaan ratsutilan hallinta siirtyy kokonaan Aatamille. Danielista tulee lampuoti ja velipuoli Mauno syrjäytetään kokonaan. Mauno yrittää vuoden 1723 käräjillä saada takaisin perintöosuutensa, mutta tila oli joutunut maksukyvyttömäksi, joten siinä ei ollut jaettavaa. Aatami ottaa tosin tilan uudelleen käyttöön vuonna 1724 ja saa veroista vapautusta neljä vapaavuotta.Ratsutilallinen Aatami Hahl tuo 30.6.1745 syyskäräjille sopimuksen, jossa Aatamin velipuoli, Mauno Olavinpoika, poikansa Kyöstin suostumuksella, luopuu perintöoikeudestaan Hujansalon ratsutilaan. Hän saa käyttää ja viljellä omistamaansa torppaa siihen kuuluvine peltoineen ja puolen äyrimaan metsineen ilman päivätyötä. Sen sijaan hänen poikansa Kyösti omistaisi saman torpanpaikan ja metsämaan, mutta joutuisi vuosittain tekemään Aatami Hahlille yhden päivätyön joka viikko.
Maunon haara asui parin sukupolven ajan Hujansalossa. Maunon poika Kyösti oli rakuuna ja torppari ja tämän poika, Tuomas Holm, sotilas ja torppari, joka siirtyi Hirvisalon kautta Taipaleelle ja Iitin Jaalaan. Mauno Olavinpojan haaran, n.s. Hahl-suvun vanhemman haaran, jälkeläiset asettuivat asumaan Iittiin. Miesten puolelta suku on sammunut, mutta naisten puolelta Hahl-suvun vanhempaa haaraa on edelleen Iitissä.
Aatami Hahlin jälkeläiset muodostavat ns. Hahl-suvun nuoremman haaran. Aatami Hahl (1695 – 17.10.1745) solmi avioliiton vuonna 1724 Maria Grönbergin (1708 – 6.2.1772) kanssa. Marian vanhemmat olivat Nyynästen kartanon kirjuri, myöhemmin tilanhoitaja, Morten Grönberg ja Anna Maria Arenberg Heinolan Jyrängön pitäjästä.
Heille syntyi seuraavat lapset: Eeva (1725 - 14.9.1764), Olavi (1726 – 10.2.1798), Aatami (1727 – 15.1.1794), Anna-Liisa (26.5.1728 – 1.6.1729), Hedvig (Helvi) (25.6.1729 – 15.10.1779), Kaarle 15.8.1731, kuoli alle vuoden ikäisenä, Kaarle (13.8.1732 – 20.3.1764), Herman (14.8.1734 – 2.2.1755), Kyösti (14.8.1734 – 7.1.1797), Anna-Liisa (28.11.1735 – 19.1.1737) ja Arvid (20.8.1742 – 17.3.1793)
Hujansalon ratsutilan jakaantuminen Aatami Hahlin pojille
Aatami Hahlin kuoleman jälkeen vuoden 1754 käräjillä käsiteltiin sopimus, jonka ratsutilallisen Aatami Hahl-vainajan pojat Olavi ja Kyösti toivat 10.9.1754 omasta ja kotona olleiden veljiensä puolesta. ”Tällä Hujansalon kruunun ratsutilalla nro 89 Heinolan kappeliseurakunnan Ylisen Hollolan komppaniaa sekä Uudenmaan ja Hämeen läänin rykmenttiä sovimme me p.o. veljekset rakkaan äitimme Maria Grönbergin suostumuksella, että kaksi vanhinta, Olavi ja Aatami, nuorimman veljen Arvidin kanssa pitää ja hallitsee toista puolta siitä ja kolme keskimmäistä veljeä, Kaarle, Kyösti ja Hermanni, toista puolta peltoja, niittyjä, metsämaata ja kalavesiä ym. mitä sanottuun ratsutilaan nyt kuuluu ja myöhemmin voi tulla.”Sopimus merkitsi sitä, että vanhimmat veljet Olavi ja Aatami sekä nuorimmainen Arvi viljelivät länsi- ja pohjoisosaa sekä kaakkois- eteläosaa keskimmäiset veljet Kaarle, Kyösti ja Hermanni. Hermanni kuoli puoli vuotta sopimuksen teon jälkeen ja hänen osuutensa jäi Kaarlen ja Kyöstin hoidettavaksi. Veljesten äiti Maria Grönberg asui Kyöstin luona kuolemaansa saakka.
Hujansalon ratsutila oli edelleen yhteensä 5 äyrinman tila. Silloiset pellot sijaitsivat pääasiassa keskikylässä mukaan luettuna Vanhanniemen ja Lavianmäen viljelmät. Lisäksi oli pienehköjä peltoja Hietalahdessa, Ala-Räävelin rannalla ja Sulkavankosken lähellä, todennäköisesti myös Isossasaaressa.
Vaikka ratsutilan kumpikin puolisko muodostivat oman yhteisviljelyalueensa ja vaikka ne yhdessä muodostivat ratsutilan nro 89, ne rupesivat jakaantumaan ja kunkin isännän hoitoon tulivat omat peltonsa. Pohjois-läntisessä puoliskossa Olavi ja Aatami viljelivät keskikylän peltoja, Arvi Hietalahden viljelmiä. Etelä-kaakkoisessa puoliskossa Kyösti hoiti keskikylän itäosan peltoja ja Kaarle Vanhanniemen ja Lavianmäen peltoja.
Veljistä Olavin, Aatamin ja Kaarlen asumukset sijaitsivat rannalla ns. Pitkänsaran alapäässä, Kyöstin asumus saman peltoaukean yläpäässä mäellä. Arvi asui pohjoisessa Räävelin rannalla. Näin syntyneitä ratsutilan osia ruvettiin kutsumaan isäntiensä mukaan: Olavila, myös Uotila ja Ollila, Aatamila, Kaarlela ja Kyöstilä. Arvin tilan nimeksi vakiintui paikannimi Hietalahti.
Hujansalon ratsutila oli lääninkamreeri Hans Gabriel Myrbergin 31.7.1756 allekirjoittaman todistuksen mukaan 1700 perintötila, mutta merkitty maakirjaan kruununtilaksi vuodesta 1701 vuoteen 1747 ilmoittamatta syytä muutokseen. Vuoden 1728 pääkatselmusrullasta löytyy päivämäärä 31.8.1722, jolloin kengitysseppä Olavi ”Olavinpojan” poika Aatami Hahl hyväksyttiin Hu-jansalon ratsutilan ratsuvelvolliseksi. Imission eli sijoituskirjeen hän sai 17. joulukuuta 1722.
Aatami Hahlin poika, ratsutilallinen Olavi Hahl osti yhdessä leskiäitinsä ja veljiensä kanssa Hujansalon tilan perintötilaksi 132 taalarilla ja 26 killingillä hopiarahaa. Perintökirja on päivätty 17.7.1760. Samalla hän käytti hyväksi ratsutilojen oikeutta ostaa augmenttitalonsa ja osti Heino-lan Vähä-Pessalan perintötilaksi 39 hopeataalarilla. (Eeva Karhu: Pieniä tietoja Hujansalon rat-sutilan varhaisista asukkaista, Sukuset 1991 nro 1)
Kun seuraava sukupolvi varttui, tiloja jaettiin uudelleen veljesten keskinäisillä sopimuksilla. Asiakirjoissa Hujansalon rustholli oli yksi kokonaisuus, vaikka se oli lohkottu ja jaettu jo ennen 1800-luvun alkua 11:ksi tilaksi. Virallisesti Hujansalo pysyi ratsuemätilana nro 89, joka edelleen varusti ratsumiehen hevosineen armeijaan sekä piti varamiestä ja varahevosta.
Kun ruotuväkilaitos ja ratsutilajärjestelmä Porvoon valtiopäivillä 1810 hajotettiin, suorittivat ratsutilat ja ruodut sen jälkeen erityistä vakanssimaksua. Ratsutila- eli rusthollinimitys säilyi näillä tiloilla vuoteen 1886, jolloin ratsutilalaitos lopullisesti lakkautettiin.
1700 – 1800-luvuilla Hahl-suvun poikia siirtyi Hujansalosta paitsi Heinolan maalaiskunnan muihin kyliin, myös lähipitäjiin, kuten Mäntyharjuun ja Sysmään, sekä myöhemmin mm. Joutsaan, Hartolaan, Asikkalaan, Iittiin, Valkealaan ja Mikkelin maalaiskuntaan.
Heinolan Hahl-suvun nuorempi haara (Aatami Hahlin jälkeläiset) jakaantuu viiteen haaraan: Olavilan haara, Aatamilan haara, Kaarlelan haara, Kyöstilän haara ja Hietalahden haara. Suvun standaarissa on viisi hevosenkenkää, muistutuksena siitä, että Hahl-suvun kantaisä Olavi Matinpoika Hahl oli kengitysseppä.
Hahl-suvun ensimmäiset ylioppilaat
Kun sitten Hahl-suvun ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat, suvun jäsenet muuttivat eri puolelle Suomea. Vuonna 1821 tuli Porvoon kymnaasista Heinolan Hahl-suvun ensimmäinen ylioppilas, Hujansalon Taavettilan poika Gustaf, suoritti Turun yliopistossa teologisen erotutkinnon 1825. Hän toimi 1826 – 43 Heinolan pedagogion ja ala-alkeiskoulun opettajana.Vuonna 1824 valmistui Hujansalon Aatamilan Lampilan poika Karl ylioppilaaksi ja Turusta papiksi vuonna 1826. Hän toimi pappina mm. Iisalmessa, Ilomantsissa ja Nurmeksessa. Hänen jälkeläisensä asettuivatkin sitten asumaan Pohjois-Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen.
Seuraavasta sukupolvesta tuli jo neljä ylioppilasta: em. Gustaf Hahlin molemmat pojat, Karl Halhin yksi poika sekä Kyöstilän talon poika Anders Gustaf Hahl s. 25.1.1818 Heinolan maaseurakunnassa ja k. 15.10.1882 Antreassa. Hän toimi pappina mm. Mäntyharjussa, Lappeenrannassa, Raudussa ja Antreassa.
Anders Gustaf Hahlin 14-päinen lapsiparvi on ollut taiteellisesti ja opillisesti lahjakas. Hänen lapsiaan oli mm. Taavi Hahl (1847 – 1880), maisteri, laulunopettaja, laulujen sanoittaja, kuoron-johtaja, Johannes Hahl (1854 – 1886) oopperalaulaja, Jalmari Hahl (1869 – 1929). fil. tri, Suomalaisen teatterin johtaja 1905 - 1907, Tampereen teatterin johtaja 1912 – 1915, kirjailija, joka kirjoitti näytelmiä ja romaaneja, Bruno Hahl (1874 – 1953) taidemaalari, piirustuksenopettaja. Anders Gustaf Hahlin tyttären Hanna Maria Hahlin ja Uno Arthur Granfeltin tytär Hanna Granfelt (2.6.1884 – 5.11.1952) oli eräs laulutaiteemme loistavimmista laulajattarista, joka konsertoi kaikkialla Euroopassa, myös Amerikassa ja kuului 1911 – 22 Berliinin Kurfürsten- ja valtionoopperaan. Myöhemmin hän toimi laulunopettajana.
Samoin kuin miespuoliset Hahlit, myös Hahl-suvun tyttäret avioituivat 1700 – 1800-luvuilla Heinolaan ja sen ympäristöpitäjiin, mutta myöhemmin myös eri puolelle maata. Tällä hetkellä Hahl-suvun jäseniä asuu ympäri Suomea ja heitä on muuttanut myös eri puolelle maailmaa.
Kun elokuussa 2003 ilmestyi Heinolan Hahl-suvun uusittu sukukirja, siinä on myös naispuolisten Hahlien jälkeläisiä siltä osin kuin he ovat lähettäneet tietoja kirjaan.
Tiedot koottu Jussi Rainion teoksesta ”Heinolan Hahl-suku”, Hämeenlinna 1983